Katselet mobiililaitteille optimoitua versiota, mutta et näytä käyttävän mobiililaitetta. Klikkaa tästä jos haluat siirtyä normaalille sivustolle.
 
Daniel's Travelsin matkalla Oceaniassa 
loka-marraskuussa 2016

Helsinki-Singapore-Perth

21.10. Finnairin yölennon jälkeen olimme iltasella Singaporessa ja heti yösafarille! Hotelli Bossissa vietetyn yön jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle ihailemaan kaunista Singaporea, joka sijaitsee päiväntasaajalla eli siellä on aina kesä. Kuumaa ja kosteaa siellä kyllä olikin! 
Kävimme kasvitieteellisen puutarhan yhdessä osassa ihailemassa kauniita orkideoja ja niitä riitti! China Townissa kävimme niin ikään ja opas oli koko ajan mukana. 





Australian Quantasin lennolla saavuimme seuraavana iltana Australian miljoonakaupunkiin Perthiin. Olimme siellä kaksi viikkoa eli 15 yötä hotelli City Stay Apartmentin tilavassa majoituksessa! 



Heti kulkuvälineet haltuun, kentälle pääsi sekä bussilla että junalla. Perthissä oli ilmainen kuljetus kaikille eri värisillä kissankuvilla koristetuilla CAT-busseilla (=Central Area Transit).  



Sää Perthissä oli kummallinen: kuulemma viilein kevät vuosiin, parikymmentä astetta, meille sopiva! Auringossa paloi, mutta varjossa kävi viileä tuuli.  

Ennen MM-kisojen avajaisia ehdimme Akin kanssa käydä Kings Parkissa, jonka kasvitieteellisessä puutarhassa on Australian eri osien kasvisto edustettuna. Puisto oli todella laaja ja upea. Urheilijoille se on oiva juoksumaasto ja siellä oli tosi kaunista!

Australian eläimistö on aika erikoinen. Kuulimme mitä ihmeelisempiä lintujen ääniä ja niitä voi kuunnella mm. Youtubesta. Australian magpie, valkoiibis, australian korppi ja erilaisia kakaduja bongattiin. Eläimiä näimme lähinnä kansallispuistoissa ja eläintarhassa. Isoa ruskeaa kengurua voi nähdä vain Pohjois-Australiassa.



26.10. pidettiin kisojen avajaiset hienolla satama-alueella. Urheilukentällä kävin sen mukaan kun siellä oli tuttuja kisaamassa. Tulokset ovat kaikki lukeneet SAULin sivuilta. Suomen joukkkuelle aika mahtava mitalisaalis!

Pidän retkistä ja tykkään katsella ympäristöjä vaikka ihan yksikseni. Akin matkassa teimme retken parisataa kilometriä etelämmäksi eli menimme kylmempää ilmastoa kohti. Kävimme tippukiviluolassa Ngilgi Cavessa ja samalla reissulla suklaa-, viini- ja juustotehtailla. 
Palatessa poikkesimme Busselton Jettylla, Roy Morrisonin Platformilla eli maailman pisimmällä puulaiturilla. Sen pituus on melkein kaksi kilometriä. Kävelimme kauas laituria pitkin, muutama ehti käydä laiturin päässä asti!

Raimon juoksujen jälkeen pääsimme tosissaan retkeilemään. 
3.11. lähdimme Akin mukana pohjoisemmaksi eli lämpimämpää säätä kohti. Neil Hawkin Parkissa Joondalupissa näimme mustat joutsenet, Yanchep Namburg National Parkissa kengurut ja koalat ja Purelu Pinacclesissa ihmeelliset laavakivimuodostelmat laajalla alueella.  Grace Darling Parkissa kävimme Intian valtameren rannalla. Vedessä oli outo tuoksu, ei tohdittu uida. 



Paikkojen nimet laitan siksi että jos haluatte googlata, kun kuvia ei mahdu juttuun monta.

Kisojen maskottina oli quokka, ihmisystävällinen lyhythäntäkenguru jota kutsutaan myös pikkuwallabiksi. 
5.11. pääsimme Rottnest Islandilla  katsomaan noita ’hymyileviä’ eläimiä. Yksi quokka tupsahti wc:hen oven alta, kun oli uimapukua vaihtamassa. Aika huvittava tapaus!
Rottnest Island on pieni, kaunis saari laguuneineen. Yhdessä niistä pulahdimme Intian valtameressä! 



6.11. vietimme kisojen päätteeksi Suomi-iltaa Finnish Lutheran Churchilla. Taksikuski ei meinannut uskoa meidän jäävän sinne. Paikka oli niin sivussa eikä sinne ollut mitään kylttejä. 
Perthin suomalaiset tarjosivat meille ruokaa ja saimme kuulla heidän elämästäään. ’Piti vain olla vain vuosi töissä’, mutta kuinka sitten kävikään: mentiin naimisiin, tuli lapsia...

Urheilijoiden tiet erkanevat

7.11. lähdimme 18 hengen voimin Australia Virgin Airlinesilla kohti Koillis-Australian Cairnsia. Koneenvaihto oli Sydneyssä. 
8.11. kävimme Isolla Valliriutalla ja uimme Tyynessä Valtameressä. 
9.11.  lähdimme Uncle Brian'sin järjestämälle retkelle paljasjaloin kulkevan oppaamme Bartin kyydissä. Katsoimme aluksi wallabeja ja lentäviä kettuja, jotka lentelivät ja roikkuivat puissa. 

Matkasimme kiemurtelevaa tietä ylös vuorenrinnettä. Alkumatkalla metsä oli kuivaa. Näimme paloalueen, jolla metsästä poltettiin aluskasvillisuus mahdollisten metsäpalojen varalta. 

Yks’kaks käännyttyämme vuoren taakse, Bart sanoi ’tsadam’ ja kuiva metsä muuttui kuin leikaten sademetsäksi. Teimme kävelyretken  sademetsässä ja Bartkin laittoi jo sandaalit jalkaansa.  



Näimme 500 vuotta vanhan jättiviikunapuun, jollaista kukaan meistä ei ollut koskaan nähnyt. Kannattaa googlata ’Cathedral  fig tree’, koska sen kuva ei mahdu tähän tarpeeksi näyttävänä! 

Kävimme myös katsomassa tuhat vuotta vanhoja Kauri-puita: kaksi valtavaa mäntypuuta vieretysten olivat saaneet nimekseen ’Twins’, Kaksoset. 
Vesiputouksella uiminen oli hieno hetki!  

Australiaa ajattelin saarena, mutta sehän on valtava manner, johon koko Eurooppa mahtuisi. Vaikka näimme paljon, näimme vain pintaraapaisun mantereesta. Kaksi meistä lähti Cairnsista kotimatkalle.

Tarunhohtoiseen Uuteen-Seelantiin

10.11. Philippine Airlines lennätti meidät Cairnsista  Uuteen-Seelantiin, jossa olimme 5 yötä 16 hengen porukalla. Matkasimme kahdella pikkubussilla matkatavarat koko ajan mukana ja hotelli vaihtui päivittäin. 
Ensimmäisen yön nukuimme Waldorf  St. Martinin 15. kerroksessa.

Uusi-Seelanti on kaunis, vihreä maa henkeäsalpaavine maisemineen. Vuorten rinteillä elää tuhansittain lehmiä ja lampaita. 
Ajelimme kukkuloiden ja vuorten rinteitä kiemurtelevia serpentiiniteitä, välillä harhaankin.

Monet paikkojen nimet tulevat Uudessa-Seelannissa maorien sanastosta. Ensimmäinen retkikohteemme oli Waitomon kiiltomatoluola ja seuraava Wai-O-Tapun Terminal Wonderland. 
Huka Fallsillakin käväisimme, mutta maorikylän miehet ohittivat ja harmittelimme sitä takimmaisessa autossa. 

Odotetulla Taru sormusten herrasta ja Hobbit -elokuvien filmauspaikalla pääsimme kuin pääsimmekin käymään. Hobbiton Movie Set (Matamata) oli käymisen arvoinen kaunis paikka. Seitsemän meistä halusi sinne. 



Illansuussa pääsimme pimeässä mutkittelevaa ’loputonta’ tietä perille Coromandelin niemimaan Tauruaan. 

13.11. teimme patikoinnin jättisaniaisten läpi Cathedral Coveen. Kauniilla merenrannalla oli kalliossa suuri aukko, joka muodostaa kirkkomaisen holvin. 

Jatkoimme matkaa Hot Water Beachille. Laskuveden aikaan ihmisillä on tapana kaivaa siellä suuria kuoppia rantahietikkoon, joten meillekin annettiin hotellilta lapiot mukaan.
Kuoppien pohjille tuli kuumaa vettä. Piti aivan kiljaista, kun upotti jalkansa hiekkaan. 

Palasimme Aucklandiin ja majoituimme hotelli Waldorf St. Martinin yläkerroksiin. 
Kun keskiyöllä katsoin puhelintani, alkoi tapahtua kummia. Tuntui pientä keinuntaa kuin olisi ollut laivalla. Kysyin Raimolta, että heiluuko tämä rakennus? Joku kertoi myöhemmin luulleensa, että oli tullut hulluksi. Oli se kyllä niin kumma tunne ja tuli ajatus että mitä seuraavaksi! 
Katsoin käytävään ja siellä olivat jo japanilaiset odottamassa hissiä näyttäen huojuvia liikkeitä. Äkkiä vaatteet päälle ja alas. Sinne tuli väkeä, osa  yöpuvuissaan kyselemään henkilökunnalta mitä tapahtuu. He eivät oikein puhununeet, eivätkä pukahtaneet. 
Laitoin Whats App -viestiä Suomeen ja sain miniältä heti vastauksen, että muutaman sadan kilometrin päässä Christchurchin lähistöllä oli voimakas 7,4 magnitudin maanjäristys. Ulkoministeriöstä tuli myös heti viestejä matkustusilmoituksen tehneille. 

Porukkamme oli vissiin täydessä unessa, koska vain viisi ilmaantui alas. Tunnin verran odottelimme ennen kuin uskalsimme mennä nukkumaan. 
Kaikki oli meillä hyvin ja loput tiedättekin uutisista!

14.11. vietetimme yön Paihiassa, jossa tapasimme suomalaissyntyisen Anjan. Hän työskentelee Tanoa Paihia hotellin vastaanotossa. Anja kertoi ryhmällemme 18 vuotta Uudessa-Seelannissa vietetystä elämästään. 
Anja oli mennyt Uudessa-Seelannissa töihin, tavannut miehen ja jäänyt sille tielle. 
Aioimme katsoa Bay of Islandsilla delfiineitä ja valaita, mutta sää oli sateinen ja tuulinen, joten emme lähteneet merelle. 
Seuraavana päivänä palasimme Aucklandiin, palautimme autot ja lähdimme yölennolla kohti Hong Kongia.



Hong Kong

Air New Zealand toi meidät aikaisin Hong Kongiin, jossa vietimme kaksi päivää ja yhden yön L’hotel Nina et Convention Centren 53. kerroksessa. Oli muuten huimat näköalat. Hissillä mentiin ensin 41. kerrokseen, josta toinen hissilinja jatkoi ylöspäin. Hong Kongissa oli aikaa käydä metroajeluilla ja kaupunkikierroksilla. Tarkkaan käytimme aikamme kaupungin katsomiseen. 
Funikularilla pääsi korkealle vuorelle, josta oli mahtavat näköalat kaupunkiin. Teimme lauttamatkan Hong Kongin saaren ja Kowloon välillä. Chinatown kauppoineen viehätti meitä kovasti!

Lentomatkojen aikana tuli lisää 6-11 tuntia ja sitten niitä hävisi saman verran. Kelloa sai siirrellä vähän väliä.

17.11. palasimme Jet Star Asia Airwaysilla Singaporeen ja hotelli Bossiin. Nyt tutustuimme +32 helteessä kaupunkiin omissa porukoissa. 
Viimeinen pitkä yölento Finnairilla toi meidät onnellisesti kotimaahan. 19.11. klo 5:55 olimme Helsingissä. 
Siitä taas tutulla Onnibussilla Turkua kohti. 
Aika mahtava reissu, mutta viikko meni aikaerosta toipumiseen!

Yleistä

Singaporessa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Hong Kongissa on rahoina omat dollarit, vasemmanpuoleinen liikenne ja englanti pääkielenä. 
Englanti on noita maita aikoinaan valloittanut ja vienyt sinne perintöään ja tapojaan. 

Ruoka oli jotenkin pettymys. Ensinnäkin ruokakauppoja ja ruokapaikkoja sai oikein etsiä mutta mikä ikävintä pikaruokaa oli joka paikassa. Jossain kiinalaisissa sai sentään ihan perunaa ja esimerkiksi lampaanlihaa. Hampurilaiset ja kebabit tunkivat jo melkein korvista ulos. 

Australiaan matkustava tarvitsee viisumin. Maahantulokortin kysymyksiin piti vastailla jokaiseen maahan mennessä. 
Australian turvatarkastuksessa tarkastettiin esimerkiksi oliko piikkarinpiikkeihin jäänyt jotain. Uudessa-Seelannissa koirat nuuskivat matkatavarat  ja reppuun unohtuneesta omenasta koitui 400 dollarin sakko! 

Neljä viikkoa Daniel's Travelsin mukana: 9 lentomatkaa, Uudessa-Seelannissa viikon verran ajelua kahdella pakettiautolla 16 matkailijan kanssa, päivittäin vaihtuvia hotelleja. 
Siinä kyllä nähtiin niin paljon erilaista maailmaa, että matkasta tuli ikimuistoinen! Kaikki pysyivät terveinä. Joimme pääasiassa vesijohtovettä, eikä tullut vatsatautejakaan! 
Tuhatkunta valokuvaa ja videoita. Siinä on pitkäksi aikaa muistelemista. 
Kiitos Akille hyvin suunnitellusta reissusta ja kanssamatkustajille mukavasta seurasta! Eikä ole hullumpaa olla eläkkeellä.



Arja Tervakoski, kanssamatkustaja

Arja Tervakoski osallistuu pikajuoksija Raimo Koskelan kera aktiivisesti aikuisurheilijoiden (yli 34-vuotiaat) MM- ja EM-kilpailumatkoille. 
Arja kerää aina innokkaasti matkakokemuksia ja viihtyy myös kisakatsomossa. 


Yleisurheilua ja luontoliikuntaa Teneriffalla 2012

Sen piti olla veteraanien yleisurheiluleiri ja sellainenhan se loppujen lopuksi olikin. Mutta myönteisesti erilainen. 
Televisiosta tuttu valmentajaguru Mika Järvinen lausui Teneriffalla aluksi, että meissä kaikissa asuu pieni kymmenottelija. Päättelin, että nyt konkarit saavat treenata kaikkien lajien tekniikoita kokonaisen kahden viikon ajan joulun alla, mutta erehdyin.
Texasissa, Qatarissa, Tshekissä ja Kanadassa työskennellyt ammattivalmentaja tarjosi senioreille peruskuntokauden teemalla kenelle tahansa sopivia yleisharjoitteita. Varttuneet kehittivät Playa de Las Americasin yleisurheilukentällä voimaa, nopeutta, ketteryyttä ja liikkuvuutta jos jonkinlaisin liikesarjoin. Päättelin, että tuon kuurin jälkeen kunkin kroppa on jos ei nyt kaikkien aikojen kunnossa, niin ainakin kuin uudesti syntynyt.
Aliarvioin taas. Ei pelkästään vartalo, vaan myös mieli tykkäsi tästä rääkistä.
- Elämäni paras ulkomaanmatka. Lähtisin uudestaan, ylisti 7,5 metrin siivun aikoinaan loikannut opettaja Risto Laihorinne.
Ehkeivät Järvisen liikesarjat olleet leirillä mitään maailmaa mullistavia, mutta opetustapa oli uskomaton luovine ratkaisuineen, perusteluineen ja neuvonantoineen. Samalla, kun valmentaja moikkaili kentällä tuntemiaan yleisurheilutähtiä, hän paneutui antaumuksellisesti "koukkupolvikaartinsa" ohjaamiseen koko kahden viikon ajan itseään säästämättä ja mitään häpeilemättä.
Eikä innokkaassa, sekalaisessa ryhmässä mitään häpeilemistä ollutkaan. Järvinen on valmentaja, joka ymmärtää, että on ihan yhtä tärkeää valmentaa huippu-urheilijaa ja kuntoilijaa, miestä ja naista, vanhaa ja nuorta. Liiikunta kuuluu kaikille.
- Mika jaksoi kannustaa ja opastaa kaikkia suurella sydämellä, vahvisti Laihorinne.
Joulukuun 12.-19. päivinä on taas mahdollisuus kokea Mika Järvisen yleisurheiluleiri Teneriffan Playa de las Americasin kentällä. Testaa onko mies maineensa veroinen.
Kestävyyden kohentajille on lisäksi tarjolla 5.-19. joulukuuta luontolenkkeilyä paikoissa, joita et todennäköisesti ole uskonut koskaan löytäväsi Kanarian perinteiseltä lomasaarelta.
- Tämä patikkareissu oli mun leirin kovin treeni ja ikään kuin piste iin päälle loistavalle leirille, kehui Laihorinne vuodentakaista polkureippailua Mercedes-metsässä.
Mercedecin merimaisemalenkin lisäksi valloitetaan nyt Espanjan korkein vuori Teide takakautta, kolutaan Mascan kanjonia, käydään suunnistuskilpailussa Las Raicesin mahtimännikössä sekä astellaan tietenkin Mårten Boströminkin aikoinaan ihastelemalla laavasoralla.




  näytä normaaliversio » Ylös